Nykyinen sijaintini

Heipähei! Ei ole tänne tullut aikoihin kirjoiteltua, mutta en jaksa moittia itseäni siitä. Siltä varalta, että täällä joku vielä joskus vierailee, ajattelin tulla kertomaan, että mut löytää nykyään YouTuben puolelta. Latailen sinne aktiivisesti pelivideoita, ja tulossa on todennäköisesti myös vlogityyppistä kamaa.

Todennäköisesti joskus vielä palaan tämän blogin pariin, mutta se aika ei ole vielä lähelläkään. Eli pitemmittä puheitta, käväskää siis täällä:

https://www.youtube.com/channel/UCpGWTOZPqtJqUJisZ6GEgaA

Kiitos ja kuulemiin! :)

Cesar Millan ja koirasudet

Eriäviä mielipiteitä herättävä koirakouluttaja, koirakuiskaaja Cesar Millan perehtyi yhdessä Dog Whisperer -sarjansa jaksossa koirasusiin. Millan kertoo tuntevansa koirat - ei susia - joten hän otti mukaansa susiasiantuntija Jennifer McCarthyn. Ottamatta kantaa Cesarin koulutusmedoteihin, tahdon jakaa ajatukseni tuosta kyseisestä jaksosta ja sen vaikutuksesta ihmisten mielipiteisiin koirasusista ja niiden pidosta lemmikkeinä.

Wolf-Dogs - Out of the Wild -nimisessä jaksossa Cesar Millan ei itse juuri korjaa ongelmia, joista ihmiset susisekoitustensa kanssa kärsivät. Sen sijaan hän pysyttelee taka-alalla, kun susiekspertti Jennifer McCarthy ottaa kantaa sarjassa esiintyvien henkilöiden koirasusiongelmiin. Omaan silmääni jakson ensimmäinen ja viimeinen koirasusi ovat matalaprosenttisia, ja keskimmäinen vaikuttaa mid contentilta, suurin piirtein puolisudelta. Jaksossa matalaprosenttisista koirasusista puhutaan kuin ne olisivat lähes susia - kaukana tavallisesta koirasta, vaikkakin todellisuudessa matalaprosenttiset koirasudet eivät juuri sutta muistuta ulkonäöltään kuin luonteeltaankaan, ja ne käyttäytyvät enemmän koiramaisesti kuin susimaisesti, vaikka niissä joitain susipiirteitä saattaakin esiintyä. Jaksossa kuitenkin kehotetaan kohtelemaan mitä tahansa koirasutta enemmän sutena kuin koirana. Suuri osa jaksossa esiintyvistä ihmisistä nimittää koirasusia susihybrideiksi. Termi on väärä, sillä hybridi on kahden eri lajin risteytys, ja koiran on todettu olevan suden alalaji. Näin ollen koiran ja suden risteytys ei ole hybridi, toisin kuin esim. koiran ja shakaalin risteytys. Kaiken huippu on se, että itse Cesar kutsuu jaksossa esiintyviä eläimiä muutaman kerran susiksi.


Jaksossa väitetään, että suden ja koiran risteytys on hämmentynyt eläin, joka ei tiedä, pitäisikö sen seurata luonnollisia vaistojaan vai käyttäytyä kuin lemmikkikoira. En itse usko tähän teoriaan, sillä koiraeläimen hämmentyneisyys johtuu lähinnä siitä, ettei se ymmärrä ihmiseltä saamiaan viestejä (toisin sanoen ihminen ei kommunikoi koiralle selkeästi eikä ole johdonmukainen). Kyseenalaistan etenkin termin 'domestic instincts', jonka voisi vapaasti suomentaa ehkä 'kesyvaistoiksi'. Millaisia ovat kesyt vaistot? Lievempiä versioita luonnollisista vaistoista? (Koira)susivihaajien keskuudessa yleinen väite "koirasudet ovat arvaamattomia" sanotaan myös jaksossa. Väitettä ei useassa tapauksessa osata edes perustella. Mitä tuolla arvaamattomuudella oikein tarkoitetaan? Vahvaa metsästysviettiäkö? Sitä, että koira voi yhtäkkiä lähteä jäniksen perään ennen kuin ihminen ehtii sitä edes huomata? Mielestäni koirasusien ruumiinkieli kertoo enemmän kuin tavallisten koirien. Mikäli sitä osaa lukea edes nimeksi, ei koirasusi vaikuta arvaamattomalta. Sama metsästysviettisyys löytyy mm. metsästyskoirista, mutta ne on jalostettu toimimaan meidän hyväksemme. Joten millä muulla sanallakaan koirasuden toimintaa kuvailisi, kuin "arvaamaton", vai?


Täytyy toki pitää mielessä, että jakso on saatettu tarkoituksella tehdä koirasusia demonisoivaksi Yhdysvalloissa riehuvan koirasusibuumin lieventämiseksi. Jakson loppusanoma onkin selkeä "älkää risteyttäkö näitä eläimiä." On aivan totta, ettei koirasusi ole jokaiselle soveltuva lemmikki. Mielestäni kuitenkin riittäisi, että koirasusien kanssa elämisestä ja sen vaatimuksista kerrottaisiin totuudenmukaisesti, ja että ihmisiä valistettaisiin koirasusista yleisesti. Jakso antaa kuvan, että mikä tahansa hiukan susimaisempi koira on/voi olla koirasusi, mikä pahentaa sitä, mikä oman kokemukseni mukaan on juuri Yhdysvalloissa koirasusien kohdalla pahin ongelma. Jakson alussa kerrotaan, että puhtaita susia kaupataan koirasusina, sillä susien omistaminen ja kauppaaminen on (monissa osavaltioissa/ilman vaikeasti saatavaa lupaa) laitonta. Olen itse ollut sivullisena myös USA:n koirasusipiireissä, ja kokemukseni on juuri päinvastainen: matalaprosenttisia, ja pahimmassa tapauksessa täysin tavallisia sekarotuisia koiria mainostetaan korkeampiprosenttisina koirasusina. Ei ole tavatonta nähdä kuvaa husky/saksanpaimenkoirasekoituksen näköisestä eläimestä ja sen yllä tekstiä, joka väittää eläimen olevan 98% susi. Kerrotaan, kuinka mukavaa elämä sen kanssa on, ja kuinka rakastava lemmikki ko. eläin on perheelle, ja kuinka se tulee perheen lasten kanssa toimeen loistavasti suojellen heitä. Tämä taas johtaa siihen, että koirasusiin perehtymätön ihminen menee ostamaan itselleen koirasutta, saakin aivan oikean koirasuden, jossa prosentteja saattaa olla yli puolet, eikä pärjää eläimen kanssa. Koirasusi päätyy löytöeläintaloon ja pahimmassa - valitettavasti myös erittäin yleisessä tapauksessa - lopetetaan.

Olisi kai väärin olla antamatta ihmisten muodostaa omaa mielipidettään, joten olkaa hyvät, kyseinen jakso löytyy alta. Suosittelen kuitenkin suhtautumaan siihen ja siitä saatavaan "tietoon" erittäin kriittisesti ja samanlaisella varauksella kuin susi suhtautuu ihmiseen. Mikäli toiveena on saada totuudenmukaista tietoa koirasusista ja niiden kanssa elämisestä, on parasta mennä suoraan sellaisen omistavan ihmisen juttusille. He osaavat yleensä myös kertoa susiprosenteista ja muusta koirasusia yleisesti koskevasta.

Rhapsody of Fire

Otsikkona yksinkertaisesti Rhapsody of Fire. Mitään parempaa en pysty keksimään, tuossa tiivistyy jo kaikki tarpeellinen. Vihdoin ja viimein näin rakkaan Rhapsodyni livenä Tavastialla, Helsingissä. En saanut tuoda pääasiallista kameraani sisään (koska se on "liian pro"), joten kuvien laatu vaihtelee paikoitellen surkeasta erittäin surkeaan ja siitä pahoitteluni. Pakko ne on kuitenkin jakaa. Joten, olkaa hyvä, pieni osa Rhapsody-kokemustani, joka oli ehdottoman ikimuistoinen.

"Fabio and an angel of some sort. Yeah, I named the massive ball of light Fabio."
Gloria, gloria perpetua
Fabio laulattaa tyyppiä, jota kadehdin tällä hetkellä enemmän kuin ketään muuta.

Settilistan parhaita paloja olivat ainakin Dawn of Victory, Lamento Eroico ja - tietenkin - Emerald Sword. Olen koko ajan tiennyt, että Fabio Lione osaa laulaa. Mutta Lamento Eroicon aikana mies kyllä yllätti mut täysin! Sellaista MUHKEAA ja samaan aikaan syvää laulantaa ei ole yhdelläkään nauhoitteella kuulunut. Mahtavin osa koko keikkaa oli se, kun lopussa Fabio Lione tuli lavan reunalle brofistamaan (HUOH, PewDiePie -termi, mutta en tiedä miksi muuksi sitä kutsua! :D) muutamaa eturiviläistä. Fabsku oli jo melkein nousemassa, mutta kurottauduin viimeisenä häntä kohti. Jäi kymmenen senttiä vajaaksi, etten ylettynyt hänen käteensä, joten hyppäsin ja nappasin sekunniksi kiinni hänen nyrkistään. Vaivannäöstäni sain Fabiolta peukutuksen ja "YEAH!" -huudahduksen. :D 

♥ ♥ 

Samana iltana esiintyi myös Gamma Ray, joka kutsui Fabion lavalle. Siinä sitten piti vielä vähän energiaa repiä jostain. Mulla ei ole hajuakaan, mistä nuo energian rippeet olivat peräisin, mutta jostain ne vielä löytyivät - Fabiolle siis, vaikka Gamma Raykin oli oikein hyvä.


Mulle henkilökohtaisesti se tunne, kun näkee sen ykköslempparibändin livenä ja antaa kaikkensa sen eteen, että myös bändille tulisi mahdollisimman hyvä fiilis mulle ja kaikille muille paikalla olijoille soittamisesta on aivan uskomaton. Ehdottomasti yksi parhaista tunteista, mitä olen elämäni aikana kokenut. Ensimmäisen kerran koin sen Scorpionsin kanssa vuonna 2007, nyt Rhapsodyn kanssa vuonna 2014.

Kiitos Rhapsody of Fire. Mää rakastan teitä! 

Kämppäkierros

Minä, Matthew ja Dali muutimme sunnuntai-iltana uuteen asuntoomme, joka on vielä hieman tyhjillään etenkin seiniensä puolesta, mutta alkaa muuten jo tuntua suhteellisen kodikkaalta. Ajattelin siis tehdä pienen asuntoesittelyn kuvien kera. Ensimmäisenä on keittiö, johon pääsee niin jääkaapin puolelta eteisestä kuin ruokapöydän vierestä olohuoneesta. Keittiön ja olohuoneen välillä on liukuovi, josta tykkään kovasti! Saatiin myös uusi hella juuri ennen muuttoa, koska vanha oli lievästi kökössä kunnossa. Kaikki pienet kodinkoneet lukuunottamatta extravedenkeitintä ovat omiani edellisistä asunnoistani. Pirttipöytä löytyi kirpputorilta 80 euron hintaan.


Olohuone on tyhjän tuntuinen, mutta en kuitenkaan tiedä, mitä sinne vielä mahduttaisi. Haluan kuitenkin, että se säilyy tilavan tuntuisena ja että Dalilla on siellä vähän tilaa juosta ja leikkiä. Televisiotaso, hylly ja retrolamppu ovat samalta kirpparilta kuin keittiön pöytä ja penkit, sohva on minun ja jakkaran löysi äiti kotoa jostain varastosta. Matto olisi tuolla toki ihan kiva, mutta koska Dali ei ole vielä sisäsiisti, ei sellaista ole vielä hetkeen tulossa. Ehkä kesän jälkeen voisi sopivaa mattoa katsella.

Civilization Revolution peluussa.

Makuuhuoneemme on erittäin minimalistinen. :D Patjat, tuuletin, lamppu ja Dalin peittopeti. Olen tosiaan katsellut netissä yhtä aivan ihastuttavaa sänkyä, mutta syy sen puuttumiseen piilee jälleen koirassa: Dalilla on uudet, hienot hampaat ja niitä pitää testata kaikkeen... Siispä jätän tuon sängyn suosiolla ostamatta, mutta vain toistaiseksi! Pureskeluvaiheen pitäisi onneksi loppua vuoden loppuun mennessä. Kaappitilaa on makuuhuoneessa kyllä vaikka muille jakaa! Ei olla vielä saatu kuin puolet kaapeista käyttöön, saati täyteen.


Pienestä eteishuoneesta (jossa myös kaappitilaa komeasti) seuraava on tällainen tila, josta pääsee makuuhuoneeseen (kuvasta oikealle), keittiöön (kuvasta vasemmalle) ja olohuoneeseen (kuvasta taaksepäin). Eipä siitä sen kummempaa sanottavaa ole. Dalin pissapaperit ovat pääasiassa tässä huoneessa, vaikka niitä muualtakin löytyy.


Seinille olisi tosiaan tarkoituksena löytää jotain kivaa. Siellä ei toistaiseksi roiku muuta kuin peili olohuoneessa. Lamppu eteishuoneessa olisi kätevä, makuuhuoneessakin ehkä, vaikka makuuhuoneen nykyinen lamppu riittääkin meille vallan mainiosti, sillä emme juurikaan vietä siellä aikaa muuta kuin nukkuessa ja vaatteisiin liittyvien asioiden parissa.